Tämähän on jo oikeastaan jo vähän vanhempi uutinen, mutta itse bongasin vasta tänään, eli yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni Jamiroquai tulee takaisin uuden levynsä myötä!
Uusi kappale alkaa kuin mikä tahansa perusradiohitti, mutta muuttuukin heti perus Jamiroquaiksi.
Video on nyt aika tylsä, mitä nyt auto muistuttaa Mentalistin vastaavaa. Biisi sen sijaan toimii ja hyvin. Dynamite ei ollut huono levy, mutta vaikuttaa seuraava levy "Rock Dust Light Star" vielä paremmalta ihan tämän näytteen perusteella. Mitä mieltä te olette? Kuunnelkaa White Knuckle Ride spotifysta tai tästä alta. Jälleen lisää levyjä hankittavana.
Lisäys:
Huomasinkin että on myös toinen biisi julkaistu joka on melkeenpä parempi kui White Knuckle Ride. Blue Skiesin video jatkuu siitä mihin edellinen loppui, eli idea on nyt tämän nähtyäni sitten loppujen lopuksi aika hauska. Blue Skiesin videon näet tästä:
Tämä teksti ei kerro vain Aloe Blaccin levystä, vaan hyvistä levyistä (ja jutuista) yleensä.
Aloitetaan silti Aloe Blaccista. Good Things kuuluu vuoden parhaimpiin levyihin Big Boin kanssa. Uskaltaisin povata samaan joukkoon pelkkien näytteiden perusteella myös Rootsin How I Got Over levyä samaan joukkoon. Siitä levystä juttua kunhan saan sen ensin kuunneltua. Vuoden levyissä taitaa silti olla aika tiukkaa, ottaen huomioon, että levyjä on tulossa ainakin Kanye Westiltä, Kid Cudilta ja N*E*R*D:ltä.
Aloe Blaccin luulisi olevan hyvää automusiikkia, helposti lähestyttävää muttei kertakäyttöistä. Itselleni tulee mieleen musiikin puolesta suomalainen Tuomo, mutta Aloeta voisi verrata myös sellaisiin nimiin kuin John Legend, Raphael Saadiq ja Mayer Hawthorne. Jos noista yksikään maistuu tai parhaassa mahdollisessa skenaariossa kaikki, niin suosittelen levyyn tutustumista, myös senkin takia koska levy sisältää todella hyvän coverbiisin Femme Fetale. Levyä ei löydy spotifysta, mutta kannattaa tutustua ainakin näihin kappaleisiin: I Need a Dollar,Femme Fatale,Mama Hold My Hand.
Sitten Big Boi. Sir Lucious Left Footm the Son of Chico Dusty on toistaiseksi vuoden paras levy. Tottakai haluaisin että joku kolmesta tulevasta, tai vaikkapa The Roots veisi sen, mutta en ihmettelisi vaikka ei niin kävisikään. Big Boin soolo on nimittäin tasokas. Featit ja biitit toimii ja ainoa joka oikeastaan tökkii on Ain't No Dj, mutta kyllä sekin siinä samalla menee. Ainakin hienon videonsa takia. Sir Lucious... on myös siitä hyvä, että se toimii kokonaisuutena, mutta levyltä löytyy myös erittäin hyviä kappaleita erikseenkin kuunneltavana. En ihmettelisi vaikka Hustle Bloodista tulisi vielä video. Levy löytyy myös spotifysta.
Pistetään lopuksi vielä loppuun The Rootsin "The Fire"-kappaleen video.
Viime kirjoituksessa valitin kuinka ei ole rahaa ostaa levyjä, onneksi on sentään spotify jossa niitä voi kuunnella mainosten rytmittämänä (ellei sitten ole premium).
Pigeon John - Dragon Slayer
Aloitetaan vähän tuntemattommasta Pigeon Johnista. Löysin jo tämän kahdeksannen levyn tehneen artisin vasta tänä vuonna juuri spotifyn kautta. Uutta levyä on vähän hankala lokeroida mihinkään genreen. Löytyy niin laulua kuin räppiä. Joka tapauksessa levy kannattaa katsastaa jos tämä nappaa.
The Walkmen onkin sitten vähän tunnetumpi. Itse bongasin tämän aikoinaan nimeltä mainitsemattomasta tv-sarjasta. Oli siis senkin katsomisesta jotain hyötyä. Joillekin voi olla Walkemin "Little House of Savages" tuttu kappale. Uudella levyllä ei silti mennä ihan samoissa asetelmissa, mutta kuulostaa silti hyvältä.
Ensimmäinen kappale kuulostaa ihan Dizzee Rascalsin uudelta levyltä, toisessa samplataan Passion Pittia ja kolmannes MGMT:tä. Eli eihän tämä EP voi tästä enää huonontua? Eikä huononekkaan.
Tämä on tekstin vanhin levy. Sain tämän vaan kuunteluun vasta paljon myöhemmin julkaisun jälkeen, joten menköön tässä mukana. Odotukset olivat kovat Asan kanssa tehdyn yhteisbiisin jälkeen. Levyn teema on siis että levyllä vierailee kuningassoundiklubilla vierailleita esiintyjiä, teema myös toimii ollen Nopsajalan paras levy.
Loppuun yhden suosikkinibändeistäni Manic Street Preachersin vakuuttava uutuslevy. Jo kuullessani, että levystä tulee "hittimanicsin" tapainen, tiesin ettei voi pettyä. Eikä myöskään tarvinnut.
Tällä hetkellä on jälleen niin, että on enemmän ostettavana levyjä kuin rahaa riittää. Mutta laitetaan tähän silti muutama albumi näytteiden kera, jotka tulisi ostaa. NYGNK:ta lainaten: Youtube-spam alkakoon!
Jodarok vs Aksim - Syvä Itä
Juno - J.K x 2 Tunti Terapiaa
Timo Pieni Huijaus - Emävale
Edorf - TBA
Matinpoika - Vasta Kohta
Haamu & Vieläki Lepposaa - TBA
Muutama levy varmasti unohtui ja osasta ei ole vielä näytteitä, mukaan lukien asan uusi levy josta ei ole puhuttu kuin haastatteluissa. Jodarokilta on myös uutta sooloa tulessa, mutta siitä sitten myöhemmin kun on siitä jotain tietoa. Kommentteihin voitte heittää omia (suomirap) levyodotuksianne.
Ruarri Joseph on kaksi levyä julkaissut singer-songwriter Englannista. Niitähän myös riittää, mutta Ruarri tuntuu erottuvan silti joukosta. Ääni on vähän kuin sekoitus James Morrisonia ja Paolo Nutinia kuten oikeastaan myös ulkonäkö. Jopa musiikin voisi yhtä hyvin olettaa tulevan jommalta kummalta artistila, niin on aika ihme ettei Joseph ole vielä noussut pinnalle. Videot nyt ei ole kaikista näyttävimpiä, mutta niistä saa jo aika hyvän kuvan herran tuotannosta.
Tervetuloa! Tästä alkaa uusi blogini Golden Platitudes. Nimestä huolimatta en ole mitenkään kytköksissä politiikkaan tai vastaavaan. Tähän olen kerännyt muutamia biisejä, joista itse tykkään ja joiden tyylisiä voi blogissa myös jatkossa olla esillä. Tämä on ensisijaisesti musiikkiblogi, mutta tulee olemaan silti juttua myös muustakin kuin musiikista. Tästä se lähtee, luvassa mm. levyarvioita ja musiikkivinkkejä. Peace!
