Good Things

Tämä teksti ei kerro vain Aloe Blaccin levystä, vaan hyvistä levyistä (ja jutuista) yleensä.



Aloitetaan silti Aloe Blaccista. Good Things kuuluu vuoden parhaimpiin levyihin Big Boin kanssa. Uskaltaisin povata samaan joukkoon pelkkien näytteiden perusteella myös Rootsin How I Got Over levyä samaan joukkoon. Siitä levystä juttua kunhan saan sen ensin kuunneltua. Vuoden levyissä taitaa silti olla aika tiukkaa, ottaen huomioon, että levyjä on tulossa ainakin Kanye Westiltä, Kid Cudilta ja N*E*R*D:ltä.

Aloe Blaccin luulisi olevan hyvää automusiikkia, helposti lähestyttävää muttei kertakäyttöistä. Itselleni tulee mieleen musiikin puolesta suomalainen Tuomo, mutta Aloeta voisi verrata myös sellaisiin nimiin kuin John Legend, Raphael Saadiq ja Mayer Hawthorne. Jos noista yksikään maistuu tai parhaassa mahdollisessa skenaariossa kaikki, niin suosittelen levyyn tutustumista, myös senkin takia koska levy sisältää todella hyvän coverbiisin Femme Fetale. Levyä ei löydy spotifysta, mutta kannattaa tutustua ainakin näihin kappaleisiin: I Need a Dollar, Femme Fatale, Mama Hold My Hand.



Sitten Big Boi. Sir Lucious Left Footm the Son of Chico Dusty on toistaiseksi vuoden paras levy. Tottakai haluaisin että joku kolmesta tulevasta, tai vaikkapa The Roots veisi sen, mutta en ihmettelisi vaikka ei niin kävisikään. Big Boin soolo on nimittäin tasokas. Featit ja biitit toimii ja ainoa joka oikeastaan tökkii on Ain't No Dj, mutta kyllä sekin siinä samalla menee. Ainakin hienon videonsa takia. Sir Lucious... on myös siitä hyvä, että se toimii kokonaisuutena, mutta levyltä löytyy myös erittäin hyviä kappaleita erikseenkin kuunneltavana. En ihmettelisi vaikka Hustle Bloodista tulisi vielä video. Levy löytyy myös spotifysta.


Pistetään lopuksi vielä loppuun The Rootsin "The Fire"-kappaleen video.